Χαίρετε! Lomani viimeinen päivä miltei ohi ja kyllä töihin paluu tuntuu hyvälle. Vietimme viimeiset puolitoista viikkoa Kreetalla Haniassa, jossa ainakin kuummutta ja aurinkoa riitti. Meillä on ainainen perinne käydä vuosittain muutamalla ulkomaanmatkalla ja puoli vuotta sitten kohteeksi valikoituikin Kreikan yksi saarista. Pohjoismaalaisesta tunnelmasta ei ollut tietoakaan ja sain ihasteltavaa yllinkyllin.
Loma tuli hyvinkin tarpeeseen opiskeluiden loputtua, ja kyllä huomasinkin kuinka ihanaa on vain olla, kun ei tarvitse miettiä opiskeluita ja töitä päällekkäin samaan aikaan. Hania oli kaupunkina erittäin viehättävä ja aika siellä kuluikin nopeasti lähinnä ihastellen vanhan kaupungin arkkitehtuuria ja kulttuuria. Minulle on oma viehätyksensä vain katsella kauniita vanhoja taloja ja sitä lomalla kyllä riitti.
Hanian kapeat kujat olivat kellon ympäri täynnä turisteja. Yksi hienommista kokemuksista oli kulkea kaupparakennuksessa, joka oli 1800-luvulla toiminut kirkkona. Vaikka satuimmekin olemaan Kreetalla juuri pahimassa turistirysässä, löytyi aina paikkoja, jossa turisteja ei näkynyt juuri lainkaan.
Kreetalla näkyi myös erittäin paljon maanläheisiä beigejä sävyjä niin arkkitehtuurissa kuin myymälöissä. Myös sisustajien keskuudessa beigekin on alkanut tehdä tuloaan harmaan rinnalle.
Olin valmistautunut jo tuomaan kotiin käsintehtyjä maljakoita ja jotain muutakin kotiin, mutta kreikkalainen tyylisuunta ei oikein sytyttänyt omaa pohjoismaalaista makuani. Vaikka maljakot kuinka ihania olivatkaan, saivat ne jäädä hyllylle odottamaan oikeaa omistajaa. Sen sijaan sain olla pelkästään se katselija ja ihmettelijä, joka sai nauttia paikallisesta tunnelmasta ja vahvoista väreistä. Suurin osa paikallisista liikkeistä ja yksi vierailemastani kauneushoitolasta muistutti hieman arabialaista tunnelmaa ja tummat tekstiilit valloittivat sisutuksen. En ole missään päin keskustelupalstoja tai pinterestissäkään törmännyt tähän sisustussuuntaan, joka on kylläkin erikoista. Kreetalla näkyi myös erittäin paljon maanläheisiä beigejä sävyjä niin arkkitehtuurissa kuin myymälöissä. Myös sisustajien keskuudessa beigekin on alkanut tehdä tuloaan harmaan rinnalle.
Törmäsinkin myös osaan viherkasveistani vaan puun muodossa. Minun yksi lempi viherkasveista on kumipuu eli Ficus elastica, jota näin useampaan otteeseen suurena puuna. Kyllä harmitti palata kotiin ja katsoa yritystä kasvattaa edes jonkin korkuinen kumipuu myös itselle. Matka onkin nyt hyvä muisto muiden matkojen kanssa, ja ehkä muutaman kymmenen vuoden päästä voisin vierailla uudelleenkin.
Onko teillä vielä kesälomat edessäpäin?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti